Meet the Asteroidians: Tuukka Wahtera, vanhempi ohjelmistokehittäjä, IT-alalla vuodesta 2013

Asteroid rakentaa inspiroivaa työpaikkaa kokeneille ohjelmistosuunnittelijoille ja auttaa yrityksiä sekä yhteiskuntaa onnistumaan digitaalisten palveluiden kehityksessä. Jokainen asteroidilainen on myös yrityksen osakas. Tämä blogisarja esittelee heidät yksi kerrallaan.

Todistus alkulukujen äärettömyydestä ohjasi miekkailijan uravalintaa

Säilämiekkailu suosii aggressiivista hyökkääjää, kun taas kalpaan liittyy enemmän kyttäilyä ja täydellisen paikan odottelua. Floretti on lajina näiden kahden väliltä, ja floretista on helpompi siirtyä kalpaan tai säilään kuin toisin päin.

Miekkailulajien ominaispiirteet tulevat nopeasti selväksi, kun aiheesta alkaa keskustella Asteroidin vanhemman ohjelmistokehittäjän Tuukka Wahteran kanssa. Wahtera tietää mistä puhuu, sillä hän on harrastanut miekkailua vakavissaan jo viisitoista vuotta. ”Olen myös kilpaillut melkein alusta saakka”, Wahtera sanoo. ”Vielä ei ole tullut Suomen mestaruutta, mutta haaveena se elää edelleen.”

Hyökkäys, väistö, koodaus?

Lajien erot tuli jo käytyä läpi, mutta niissä on myös paljon samaa. ”Etäisyyden hallinta, vastustajan arviointi ja liikkuminen pysyvät lajista toiseen samoina. Perustekniikka ei siis muutu, vaikka laji vaihtuu”, Wahtera selventää.

Koska floretti kuulostaa eräänlaiselta peruslajilta, josta muihin siirtyminen on helppoa, tulee kiusaus tentata Wahteralta miekkailun yhtymäkohtia hänen varsinaiseen työhönsä eli ohjelmistokehitykseen. Onko olemassa jokin ”ohjelmoinnin floretti”, osaamisalue jota voi hyödyntää erilaisissa ympäristöissä. Kysymys naurattaa Wahteraa. ”Ei niitä voi verrata”, hän sanoo sitten. ”Ohjelmistotuotanto on yhteistyötä eikä kamppailua. Kyllä sitä tehdään tiiminä ja niin että kaikki ovat samalla puolella.”

Serkku opetti loihtimaan

Hetken pohdittuaan Wahtera kuitenkin myöntää, että jotkin kielet muistuttavat toisiaan, ja jotkin eroavat paljonkin. ”Ehkä voisi vaikka määritellä, että hyvät SQL-taidot helpottavat siirtymistä eri relaatiotietokantojen välillä”, hän arvioi. ”Ja esimerkiksi Lisp-suvun kielet ovat erilaisia kuin ML-suvun kielet. Mutta pitäisin silti miekkailun erossa tästä vertailusta.”

Hyvä on, pidetään. Mutta miten miekkailijasta tuli ohjelmistokehittäjä? Vai kumpi oli ensin?

”Muutamaa vuotta vanhempi serkku johdatteli minut kirjoittamaan QBasicilla ohjelmia, kun olin kymmenvuotias. Opettelin tekemään pelejä, vaikka pelit eivät olleet varsinaisesti se juttu”, Wahtera muistelee. ”Kovempaa iski se, että kirjoittelin eräänlaisia loitsuja, jotka saivat tietokoneen tekemään hassuja asioita. Mutta koulu ei ohjelmointiin kannustanut – tietokoneet olivat englannin opettajan vastuulla, ja hän oli lähinnä huolissaan, että rikomme ne koneet jotenkin.”

Javasta alkulukujen äärettömyyteen – ja sen yli

Tilanne muuttui yläasteella, jossa valinnaisena oppiaineena oli jopa Java-kurssi. ”Se tuntui jo edistykselliseltä. Mutta ammatinvalinta ei ollut silloin vielä kirkkaana mielessä, ja esimerkiksi matematiikassa olin lähinnä sellainen keskitasoinen opiskelija.”

Sitten tapahtui jotain lähes proosallista. ”Olin eräänä päivänä kävelyllä ja luin samalla todistusta alkulukujen äärettömyydestä. Kun ymmärsin todistuksen hienouden – miten noin pienesti voi todistaa jotain noin suurta – se kolahti. Samoihin aikoihin ymmärsin, miten mutkikkaita matemaattiset todistukset voivat olla”, Wahtera kertoo. ”Tutustuin kuvaukseen Andrew Wilesin seitsenvuotisesta urakasta Fermat’n suuren lauseen todistamiseksi. Jokin hänen sitkeydessään ja omistautumisessaan liikutti, ja niin päädyin opiskelemaan matematiikkaa.”

Wahterasta ei kuitenkaan tullut matemaatikkoa, sillä valmistumisensa aikaan hän oli jo tehnyt vuosikaudet ohjelmistokehittäjä työtä. ”Minulla ehti olla muutamia ihan mielenkiintoisia työpaikkoja, mutta lopulta tulin Asteroidille miekkailun ansiosta.”

Ohjelmoinnilla ja miekkailulla on kuitenkin yhteys!

”Tavallaan on”, Wahtera myöntää. ”Kaveri miekkailuseurassa kertoi, että entisiä työkavereita oli siirtynyt Asteroidille, ja hän kertoi myös hiukan yrityksen toiminnan periaatteista. Tämä osui sopivaa saumaan, sillä olin juuri keskellä pohdiskelua, millaisessa yrityksessä haluaisin aidosti olla mukana. Asteroidilla kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen: yrityskulttuuri, omistusrakenne ja mahdollisuus päästä vaikuttamaan firman kehitykseen.”

”Loksahtaminen” on sana, jonka kuulee usein juuri matemaatikon suusta. Se tarkoittaa tilannetta, jossa palaset osuvat kohdilleen, todistuksen viimeinenkin aukko paikataan – ja sitä, kun kokenut kehittäjä löytää juuri sen oikean firman. Asteroidin.

Tässä blogisarjassa kysymme asteroidilaisilta, millainen haastateltava on kollegana.

Tarmo Aidantausta: Millainen tyyppi Tuukka on?

Tiimissä Tuukan vahvimpia voimavaroja on luotettavuus, rauhallisuus, timanttisen terävä äly ja mainio huumori! Hän on tiimikaveri, johon voi luottaa tiukimmassakin tilanteessa.

Artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä Asteroidin kumppanin kanssa.