Meet the Asteroidians: Pekka Siltala, vanhempi ohjelmistokehittäjä, IT-alalla vuodesta 1995

Asteroid rakentaa inspiroivaa työpaikkaa kokeneille ohjelmistokehittäjille ja auttaa yrityksiä sekä yhteiskuntaa onnistumaan digitaalisten palveluiden kehityksessä. Jokainen asteroidilainen on myös yrityksen osakas. Tämä blogisarja esittelee heidät yksi kerrallaan.

”Eri juttu oonko mää yhtään kiinnostava”, sanoo mies, jonka projektilista on pitkä kuin ranskalainen uuden aallon romaani

Otsikossa on suora lainaus Pekka Siltalan Slack-kanavassa heittämästä vastauksesta kysymykseen, voisiko hän olla seuraava Meet the Asteroidians -haastateltava. Vastauksen savolainen huumori selviää heti haastattelun alkuminuuteilla, vaikka Siltala ei savolainen olekaan. Sen sijaan hän on asunut eri puolilla maapalloa, mukaan lukien Kiina. ”Mutta siellä en ole ollut töissä”, kiirehtii Siltala tarkentamaan.

Koska juttu Siltalan kanssa loikkii aiheesta ja paikasta toiseen, ei tunnin haastattelussa ehdi vielä kovinkaan pitkälle. Esimerkiksi kirjallisuuden käsittelyssä jäädään Pablo Nerudaan. Myös musiikkiaiheiden käsittely jää kevyeksi pintaraapaisuksi. Haastattelun lopussa Siltala ehtii kertoa, että yhteys Filippiineille, josta hänen kihlattunsa on kotoisin, syntyi parikymmentä vuotta sitten Aegis-rockyhtyeen ansiosta. Minkä perään hän tunnustaa seuraavansa aktiivisesti Tai Orathai -nimistä artistia, joka edustaa thaimaalaista mor lam -musiikkiperinnettä. Mutta ennen kuin tästä jatketaan luk thang -musiikkiin, lienee syytä palata ajassa hetkeksi taaksepäin.

Sattumia, vauhtia ja väistöliikkeitä

”Päädyin sattumalta koodariksi”, Siltala sanoo, ja jostain syystä kommentti ei yllätä. ”Demojen tekeminen kiehtoi, samoin musiikin säveltäminen tietokoneella.”

Siltalan ensimmäiset työtehtävät viime vuosituhannen lopulla sisälsivät matalan tason C- ja Assembler-ohjelmointia. Yleensä koodarin työ alkaa jostain helpommasta, kuten vaikkapa relaatiotietokannoista. Siltalan reitti on ollut toinen. ”Olen opettanut tietokantaohjelmointia Oraclen omassa yliopistossa”, hän kertoo. Tavallaan tämäkään kommentti ei yllätä. Siltalan kiinnostus kaikkea uutta kohtaan on vienyt häntä jatkuvasti eteenpäin sellaista vauhtia, että asiat eivät vain ole ehtineet tapahtua siinä järjestyksessä, missä oppiminen perinteisesti etenee.

”Niin siinä on saattanut käydä”, Siltala myöntää. ”Päädyin opiskelemaan tietojenkäsittelyä vasta siinä vaiheessa, kun työura alalla oli kestänyt melkein neljännesvuosisadan. En väheksy muodollisen opiskelun merkitystä millään lailla, päinvastoin. Mutta jostain syystä aiemmin ei vain löytynyt sopivaa hetkeä.”

Lopputyö viikonloppuna, mitä seuraavaksi?

Sopivaa hetkeä kannatti odottaa. Metropolia-ammattikorkeakoulussa Siltala suoritti yhdessä lukuvuodessa 236 opintopistettä, teki lopputyön eräänä viikonloppuna ja pääsi sen ansiosta sisälle Aalto-yliopistoon pikavauhtia. ”Mutta en minä sieltä ehkä koskaan valmistu”, Siltala pohtii. Samaa pohtii myös haastattelija, hiukan epäillen. Entä jos käyttäisi kaksi viikonloppua tehokkaasti…?

Siltalan häkellyttävän pitkän ansio- ja projektiluettelon alussa hän kertoo rakastavansa uuden oppimista, ja se on helppo uskoa. ”Aivot on lihas, jota pitää harjoittaa samalla tavalla kuin mitä tahansa kohtaa kehossa, jos haluaa saada tehoja irti. Samalla pitää muistaa, että ihmisen luovuus on tärkein komponentti missä tahansa tekemisessä. Tuotekehittäjä on aina myös hieman taiteilija. Eikä kehitystyötä voi koskaan myydä ilman palvelua, mikä tarkoittaa vuorovaikutusta ja ymmärrystä asiakkaan todellisesta tarpeesta”, Siltala luettelee, ja nyt ollaan selvästi jo syvän pään merkityksissä. 

Filosofien jalanjäljissä asiakkaan tuskan poistoon

”Tarvitsemme työtä pysyäksemme elossa, ja tarvitsemme taidetta tunteaksemme olevamme elossa”; Siltala pohtii, mutta ei muista, keneltä lainaus on peräisin, eikä muista haastattelijakaan. Myöhemmin Claude 3.7. väittää, että ajatus on Albert Camus’lta, Grokin mukaan Max Frischiltä ja Gpt-4o:n mukaan moni ajattelija on esittänyt samaa. Nyt siihen päätyy Pekka Siltala.

Taiteesta takaisin asiakastyöhön, johon kaikki lopulta kiertyy. Siltalan tapaiselta kiihkeältä oppijalta tuntuu turhalta kysyä, mitä hän tekee viiden vuoden päästä, mutta yllättäen vastaus tulee nopeasti. ”Teen asioita, joiden avulla asiakas onnistuu. Haluan, että asiakkaan tuska loppuu”, hän sanoo joka sanaa painottaen. Ja kuten koko keskustelun ajan on tuntunut, jokaisella Siltalan suusta tulevalla lauseella on vähintään yksi sivumerkitys, ja niin on tälläkin. ”Minusta piti alun perin tulla anestesiahoitaja.”

Hyvän tuurin elementit kasassa

Mutta, kuten haastattelun alussa on kerrottu, sattumalta Siltalasta tuli ohjelmistoalan ammattilainen. Ja erään toisen sattuman kautta hän päätyi Asteroidille. ”Kasvava yritys, oikeudenmukainen kompensaatio, tasa-arvoinen omistajuus, osallistava päätöksenteko sekä hyvä luottamus perustajiin”, Siltala listaa. ”Hyvä tuuri ei tavallaan ole koskaan sattumaa. Se on syistä ja seurauksista johtuvia tapahtumaketjuja. Asteroid tapahtui, koska niin piti olla.”

Tässä blogisarjassa kysymme asteroidilaisilta, millainen haastateltava on kollegana.

Eero Kurkela: Millainen tyyppi Pekka on?

Prokrastinaatio on yleistynyt kielisolmu, jonka suhde Pekkaan on kuin veden suhde öljyyn: ne eivät yksinkertaisesti sekoitu toisiinsa. Pekka on toiminnan kaveri, jolla riittää osaamista, kokemusta ja uteliaisuutta vaikka muille jakaa. Siitä me hänen työkaverinsa, niin Asteroidilla kuin asiakkaillamme, olemme usein hyvin kiitollisia.

Artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä Asteroidin kumppanin kanssa.