Finanssijätin järjestelmäkehitys vaatii kovaa rutiinia ja kykyä katsoa tulevaan

Finanssialan tiukat vaatimukset ja massiiviset järjestelmäkokonaisuudet saattavat kuulostaa hyvinkin haastavilta, mutta kokeneelle kehittäjälle kypsä ympäristö tarjoaa työrauhan. Asteroidin vanhempi ohjelmistokehittäjä Juho Karppinen on nähnyt finanssialan arkea aitiopaikalta jo yli kolmen vuoden ajan.

Finanssialan sovelluskehityksestä puhuttaessa mielikuvat kääntyvät usein tietoturvaan ja äärimmäiseen tarkkuuteen. Asteroidin konsulttina suuressa finanssikonsernissa työskentelevälle Juho Karppiselle tämä maailma on tullut tutuksi. Hänen työpöydällään on ollut monipuolinen kattaus Full Stack -kehitystä: käyttöliittymiä, taustajärjestelmiä ja integraatioita asiakkaan omiin sovelluksiin.

Karppisen työsarka on keskittynyt erityisesti pankin toimihenkilöiden sisäisiin työkaluihin, joiden avulla voidaan suorittaa henkilöasiakkaiden maksutoimeksiantoja. Vaikka sovellukset eivät näy suoraan kuluttajille, niiden on toimittava moitteetta eri tilanteissa.

”Finanssialalla kaikkien sovellusten täytyy olla erittäin häiriösietoisia. Vaikka taustalla olisi millainen katkos, käyttäjälle näkyvän virheilmoituksen on oltava järkevä ja informatiivinen”, Karppinen kuvaa. ”Isossa kuvassa luotetaan kuitenkin vahvaan perusinfraan, joka on rakennettu kestämään kaikkia mahdollisia poikkeustilanteita, esimerkiksi massiivisia kyberhyökkäyksiä. Sovelluskehittäjänä minun tehtäväni on varmistaa, että palaset loksahtavat tuohon infraan saumattomasti.”

Helppoa – mutta vain kokeneelle

Teknisessä mielessä Karppinen kuvailee työtään nykyään jopa kohtalaisen helpoksi. Asiakkaan teknologiaorganisaatio on kypsä ja sovellusten rungot ovat selkeitä, mikä suoraviivaistaa tekemistä. Tässä kohdassa haastattelijaa alkaa naurattaa, koska hän on kuullut niin monen Asteroidin konkarin kuvaavan työtään helpoksi. Voiko se todella olla niin?

Karppinen myöntää hetken mietittyään, että kokemus saattaa hämärtää todellisuutta.

”Hyvä on”, hän myöntää. ”Ehkä pidän työtäni helppona, mutta on tässä toki haasteitakin. Niitä löytyy järjestelmän eri osien monimutkaisista riippuvuuksista sekä itse ongelma-alueen kompleksisuudesta. Samalla kuitenkin asiakkaan teknologiaorganisaation kypsyys mahdollistaa keskittymisen liiketoimintaongelmiin teknisten ongelmien sijaan”, Karppinen pohtii.

Synkronointi on suurten organisaatioiden haaste

Karppisen omaan projektiin kuuluu toistakymmentä henkeä ja tiimin vastuulla on puolenkymmentä eri sovellusta. Tiimi on hajautettu eri lokaatioihin ja kasvokkain tavataan vain muutaman kerran vuodessa. Etätyöskentely on sujuvaa, mutta suuren konsernin koko tuo mukanaan omat haasteensa, kun tiimien tekemiset vaikuttavat toisten tiimien työhön.

Asiakkaalla on useampia teknologiatiimejä, jotka ovat keskittyneet määrättyjen asioiden standardointiin ja tuotteistamiseen, esimerkiksi tekoälyagentteihin, sovellusrunkoihin tai rajapintojen hallintaan. Sujuvan työn varmistamiseksi tiimit keskustelevat suoraan toistensa kanssa tekemistään ratkaisuista.

Data ja tekoäly nostavat abstraktiotasoa – ja kuormitusta

Data ja tekoäly ovat nykypäivänä keskeinen osa lähes kaikkea ohjelmistokehitystä, eikä Karppisen asiakkuus ole tässä poikkeus. Vaikka hänen oman projektinsa sisäisissä työkaluissa ei ole suoraan loppukäyttäjälle näkyviä tekoälyominaisuuksia, organisaatiotasolla teknologia on jo vahvasti läsnä. Asiakas hyödyntää tekoälyavusteisuutta monilla eri liiketoiminta-alueilla, kuten asiakaspalvelussa ja erilaisissa vakuutus- ja lainapäätöksissä.

Karppisen omassa arjessa tekoäly näkyy itse ohjelmistokehityksen prosessissa. ”Tekoäly on tullut osaksi arkista kehitystyötä. Erilaisia agentteja käytetään esimerkiksi koodimuutoksien tekoon yhä enemmän”, hän kertoo.

Tulevaisuuteen katsoessaan Karppinen näkee käynnissä olevan suuren muutoksen, joka tulee vain kiihtymään. ”Uskon, että tulevaisuudessa jopa 90 prosenttia peruskoodista on tekoälyn generoimaa. Se tarkoittaa, että meidän kokeneiden kehittäjien työn abstraktiotaso nousee ja manuaalinen naputtelu vähenee merkittävästi”, Karppinen ennustaa.

Kehitys on kiinnostava, mutta siinä on myös huolestuttavia piirteitä. Kun rutiinityö poistuu tekoälyn hoitaessa peruspuurtamisen, jäljelle jää vain vaativa ongelmanratkaisu ja isojen kokonaisuuksien hallinta.

”Pystyykö mihinkään keskittymään enää riittävän huolellisesti, kun vauhti kiihtyy? Kehittäjinä voimme kuormittua entistä enemmän, sillä tekoälyn myötä saamme samassa ajassa entistä enemmän aikaiseksi ja toisaalta meiltä myös odotetaan enemmän tuloksia. Tämä on epäyhtälö, jota meidän on syytä tarkkailla”, Juho Karppinen pohtii.

Artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä Asteroidin kumppanin kanssa.